Kirjallisuus
25.2.2026 16:25 ・ Päivitetty: 25.2.2026 16:25
Kirjavisa: Satiiria, viihdettä vai viihdesatiiria?
Tuli pitkästä aikaa valju visakierros, vaikka seremoniamestarinne uskoi television voimaan teoksen tunnistamisessa. Liekö maa ”down under” kuitenkin ollut Suomen lukevalle mutta myös talviurheilusta syttyvälle kansalle turhan kaukainen kohde talviolympialaisten ollessa vilkkaimmillaan? (Australia muuten sai kisoissa kolme kultaa, Suomi ei yhtään.)
Jotain visalaarin pohjalle sentään tippui. Mauri Niemi kertoo heti kärkeen ongelmallisesta luokittelusta.
”Visan kirjailija on useita menestysromaaneja kirjoittanut australialainen kirjailija Liane Moriarty. Kirja Mustat valkeat valheet on kiinnostavaa luettavaa, vaikka sitä on vaikea luokitella mihinkään kategoriaan. Kirjastoissakin se usein on sijoitettu viihdekirjallisuuden hyllyihin. Sieltä ei usein kirjoja tule mukaan. Luulen, että suosittu tv-sarja huippusuosittujen tähtien siivittämänä on saanut monia tarttumaan kirjaan.”
Jatketaan Niemillä eli Juhanilla.
”Mustat valkeat valheet (Big Little Lies, 2014, suom. 2015) saattaa olla australialaisen Liane Moriartyn tunnetuin romaani. Sen mainetta on edistänyt kirjan pohjalta tehty HBO:n tv-sarja, jossa näyttelevät upeat tähdet kuten Reese Witherspoon ja Nicole Kidman. Big Little Lies on palkittu muun muassa viidellä Emmyllä ja neljällä Golden Globella.
Tarina on koukuttavasti rakennettu ja kuin tehty filmatisoinnille. Erityisesti kaupunkilaisten, kuten kouluyhteisön eri jäsenten, tarinan päähenkilöiden ja sivustakatsojien haastatteluiden varassa etenevä kerronta toimii erinomaisesti niin romaanissa kuin sarjassakin. Kuten usein, romaani kannattaa kuitenkin lukea ennen sarjan katsomista. Molempien parissa on helppo viihtyä.”
Sirpa Taskinen leikittelee Holmes-vihjeellä
”Liane Moriarty (s. 1966) vaikuttaa Sherlock Holmesin pahimmalta viholliselta, mutta ilmeisesti hän on australialainen kirjailija, ainakin hän on julkaissut useita kirjoja tällä nimellä. Mustat valkeat valheet on takakannen mukaan satiirinen täysosuma. Kyllä alku houkuttelikin lukemaan, lähisuhdeväkivalta näytti olevan teemana. Puolessa välissä herpaannuin, ja luin loppuluvuista kuka oli kuollut ja miten. Ilmeisesti en ole kohderyhmää.”
Kierroksen tietäjiä olivat myös Helena Nurmio, Ilkka Kemppinen, Unto Vesa ja Jaana Pikkarainen-Haapasaari. Palkinto Ilkka Kemppiselle. (rb)
Visasitaatti 2/2026
Tämä parikymmentä vuotta sitten ryminällä debytoinut kirjailija on ollut niin rakastettu (lukijat), arvostettu (kriitikot) ja haluttu (kirjatapahtumajärjestäjät, media), että on ihme, että hän on visakohteena vasta nyt. Hänestä olisi voinut tulla menestyksekäs mailerikin, mutta aktiiviurheilu sai antaa lukiovuosina tilaa kirjallisuudelle. Hänen alkupään tuotannossaan romaaneilla oli ytimekkään yksisanaiset nimet.
Kuka on hän, mikä teos, mitä muuta sanottavaa kirjailijan tuotannosta?Vastaukset sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään 12.3. mennessä. Yhdelle palkinto.
”Aamulla mieleeni tuli vastustamaton ajatus: voisin haudata virkapukuni pallomereen. Vai heittäisinkö sen yli laidan? Yhtä kaikki: kun astuttaisiin mantereelle, olisin pelkkä Maria.
Olin lähettänyt illalla tekstiviestin, kaksikin: isälle sekä sietämättömälleni. Sanoin, ettei minusta hetkeen kuuluisi. Oliko se lapsellista? Raukkamaista? Hän, sietämättömäni, heräisi Korkeavuorenkadulla lähtöni jälkeiseen aamuun. Olin sulkenut puhelimen, ehkä pelkuruuttani. En halunnut enää huonoja uutisia.”
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.